Yleisiä tietoja kurssista
} 7.2.–9.5.2011, ma klo 12.15 – 13.45
} LsA3 (päätalo)
} luentokuulustelu 9.5.2011
} Kurssin korvaavuudet
◦ SUKIA4A Periodit, lajit, tyylit
◦ SUKIA4B Tekstiteoria
◦ SUKIS1 Syventävä kirjallisuuden teoria
◦ SUKIS6 Valinnaisia syventäviä opintoja
Luentojen aiheet
}7.2. Kurssin yleisesittely; lajiteoria ja lyriikka
}14.2. Lajiteoria ja lyriikka (aihepiiri jatkuu)
}21.2. Kuka runossa puhuu? (puhujat, puhetilanne, runo puheena)
}7.3. Kuka runossa puhuu? (aihepiiri jatkuu)
}14.3. Voiko runoa mitata? (runon rakenne, rytmi ja mitta)
}21.3. Kuvakieli; viitekehysanalyysi ja metonyyminen luentamalli
}28.3. Kuvakieli; kognitiivinen metaforatutkimus
}4.4. Kuvakieli; ekfrasikset, kuvan ja sanan välisen suhteen tutkimus
}11.4. Voiko runoa lähilukea? Uuskritiikki menetelmänä
}18.4. Runoilijan elämä ja tekstit - omaelämäkerralinen lyriikka
}2.5 Metalyyrisyys tienä runoilijan ja periodin poetiikkaan
}9.5. luentokuulustelu
Työmuodot, arviointi, blogi
} luennot (yht. 24 h, luentokuulustelu 2 h)
} pieni analyysitehtävä
} luentokuulustelu
} Numeerinen arviointi (tehtävät ja kuulustelu)
Runo ja lajiteoria
} Runous ei ole sama asia kuin lyriikka.
} runousoppi = poetiikka >> tiede, joka käsittelee systemaattisesti kirjallisuuden peruskysymyksiä
} genren käsite: eri aloilla vaihtelevia teorioita, yhteinen teoriakehys puuttuu; haastavuus
} ”mikä tahansa ryhmä teoksia, jotka on valittu yhteisen piirteen perusteella”
} Alastair Fowler: perheyhtenäisyyden käsite olennainen
} Robert Allen: genretutkija on kuin botanisti!
Kirjallisuus voidaan jakaa lajeihin
}esittämisen tavan ja muodon mukaan
}proosa / epiikka, lyriikka, draama, didaktinen kirjallisuus
}median mukaan
}suullinen kirjallisuus / kirjoitettu kirjallisuus
}sisällön ja aiheen mukaan
}populaarikirjallisuus (mm. fantasia, scifi, dekkari, sotakirjallisuus), korkeakirjallisuus (mm. allegoria, satiiri, pikareskiromaani)
}todellisuusasteen mukaan
}fiktio- (lyriikka) ja faktapohjainen kirjallisuus (esim. elämäkerrat, muistelmat, tunnustuskirjallisuus)
}kohdeyleisön mukaan
}lasten-, nuorten- ja aikuistenkirjallisuus, naistenviihde.(lähde: http://www.utu.fi/hum/kkirjallisuus/lajirihma)
Genre-käsitteen historiasta
Aristoteles
Runousoppi (n. 330-320 eaa.) > tragedia, epiikka (mahd. komedia)
Taiteen puolustaminen (vrt. Platon: taide vetoaa tunteisiin, ei järkeen; jäljitellään esikuvaksi kelpaamatonta)
Mimesis > Taideteos jäljittelee ideaalia mallia.
Renessanssi ja klassismi
Aristoteleen seuraaminen, normatiivisuus, epäsystemaattinen lajien luokittelu
Romantiikka
- Jako lyriikkaan, epiikkaan, draamaan vahvistuu.
Goethe: -Dichtarten
(runouden lajit, genret, mm. allegoria ja romaani)
- Dichtweisen
(runoilutavat eli modukset: eepos, lyriikka ja draama)
Goethestä lähtien klassinen kolmijako (eepos, lyriikka, draama) ollut kovin suosittu
1900-luku
- Essentialistisen eli muuttumattoman lajiolettamuksen kritisoiminen
- Myönnetään lajimääritysten historiallinen ja sosiaalinen luonne sekä genren merkitys teosten tulkinnan välineenä.
Genreteoriamallit + metaforat
• Organismimalli (romantiikka)
• Wittgensteinilainen perheyhtäläisyys (esim. Fowler)
• Darwinilainen kehitysoppi (Brunetière)
}Kinds of Literature (1982)
}genre hyödyllinen käsite teosten tulkinnan välineenä
}Lajirepertoaariin (generic repertoire) eli lajipiirteiden valikoimaan pohjautuva malli
}Lajitulkinta liittää tekstin geneerisesti samankaltaisten joukkoon (wittgensteinil. perheyhtenäisyys)
}Lajimääritelmät: inklusiivisia (sisällyttäviä) tai eksklusiivisia (poissulkevia)
}lajikoodit, virtauskoodit, kirjailijakoodit
}Lajit muuttuvat aikojen saatoissa >> ei ole mahd. antaa määritellä, joka kuvaisi tyydyttävästi kaikki yksittäisen lajin piiriin kuuluvat teokset
}Erottaa toisistaan lajin eli genren, historiallisen lajin, alalajin, tyylilajin ja rakennetyypin.
}Genre eli laji on yleiskäsite, joka sisältää
}Fowlerin mukaan lajiteoria on kautta aikojen eniten ollut kiinnostunut historiallisista lajeista.
}Historiallinen laji (esim. dekkari) muodolliset ja sisällölliset kriteerit
}Alalajit: tarkentaa historiallisen lajin repertoaaria (esim. kovaksi keitetty dekkari)
}Tyylilaji (esim. traaginen) muodostuu lajin sisällöllistä piirteistä. Voi olla paikallinen tai koko teoksen laajuudessa.
Balladi
- Eeppis-lyyrinen runo, joka kertoo traagisen, jylhän, surumielisen tarinan ihmiskohtaloista. 1100-luvulla balladilla tarkoitettiin musiikin säestämää tanssilaulua Italiassa tai Provencessa. 1300–1400-luvulla siitä kehittyi Ranskassa keskiaikaisten eeposten ja kronikoiden pohjalta suosittu lyyrinen runomuoto ballade, joka noudatti kiinteää säkeistö- ja säerakennetta. [--]
- Yleensä balladi hakee aineksensa yhteisön elämästä, historiasta, legendoista ja kansanrunoudesta. [--] Balladin ominaispiirteenä on pidetty mm. seuraavia:
- koostuu usein nelisäkeisistä säkeistöistä
- yllättävä, dramaattinen aloitus tilanteesta, jossa traaginen tapaus on käsillä
- tarina etenee melko kaavamaisesti vakiokääntein kohti kohtalonomaista ratkaisua
- Stereotyyppisinä toistuvien epiteettien, kliseiden ja formuloiden runsaus
- Kerronta objektivoivaa, etäännyttävää, myytistävää, tyyli vanhaa
- Miehen kunnian ja naisen siveyden keskeisyys eettisinä arvoina
Hosiaisluoma: Kirjallisuuden sanakirja, s. v. balladi
Päättömän tytön balladi
Päätön tyttö ajotiellä seisoo ilman päätä,
taivaalla on täysikuu ja ajotiellä jäätä.
Eipä huoli hullu mies kun hameenhelman näkee:
päätön taikka ei, se kuuluu silti akkaväkeen.
Hameenhelman alla kyllä aina hoituu varvi,
eihän jätkä siihen hommaan naisen päätä tarvi.
Päätön tyttö pieni on ja raiskatessa vaiti,
jätkä päällä räpiköi kuin tonnikalan maiti.
Päätön tyttö kuutamolla kamalasti nauraa,
autonromu savuaa ja ajomies on vainaa.
Tyttöjä kun ikänsä hän päättömästi raastoi,
päätön tyttö päättömien seuraan hänet haastoi.
Päätön tyttö ajotiellä seisoo ilman päätä,
taivaalla on täysikuu ja ajotiellä jäätä.
Aulikki Oksanen: Kootut mustelmat, 1992
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti